”Sain ennenkaikkea monipuolisia eväitä ja osaamista joogaopettajuuteen, mutta myös uusia ystäviä. Antoisinta oli tiivis ryhmämme, joka tuki ja tsemppasi toisiaan yhteisen matkan ajan. Oman kehityksen lisäksi oli upeaa seurata, millaisen

kehitysloikan opettajuuteen meistä jokainen teki. Omien ennakkoluulojen (omaa itseä ja riittävyyttä kohtaan) kohtaaminen on ollut vaikeaa ja on edelleen, varmasti vielä pitkään, mutta suunta on oikea. Haastavinta oli tuntien rakentamisen aloittaminen (käsitys ajankäytöstä, heh…) ja joidenkin kotitehtävien kanssa kamppailu. Tehtävät veivät huomattavasti aikaa ja loppusuoralla tuli kiire, kuten aina. Mutta yhtä kaikki tehtävät ovat sellaisia, joita pystyn hyödyntämään opettajana jatkossa. Laajin tehtävä eli omien harjoitustuntien rakentaminen, ohjaus, niiden raportointi ja reflektointi oli laajin, mutta myös

kehittävin.

 

En ole koskaan aiemmin ohjannut liikuntaa enkä ole millään tavoin oman kehoni kautta ollut esillä, joten olen tullut tosi pitkän matkan. Kun katson elämääni vuosi taaksepäin, en olisi ikipäivänä ajatellut että opettaminen tuntuisi niin omalta ja

oikealta jutulta! Olen huono tekemään pitkälle meneviä visioita, mutta haaveeni siitä, että pystyisin joogan kautta auttamaan muita ihmisiä edes vähän eteenpäin omalla polullaan, on vahvistunut koko ajan. Jos edes hippunen siitä, mitä jooga on antanut minulle, välittyisi eteenpäin, olen onnistunut opettajana. Koulutuksen myötä omat epäilyt (onko minusta tähän?) vähenivät ja usko itseen vahvistui koulutuksen edetessä. Koulutuksen sisällöstä suurin peukutuksen anna sille, että meidät laitettiin opettamaan toisiamme heti alusta lähtien ja tietty määrä harjoituksia, niiden sisällön purku sekä päiväkirjat olivat tärkeä osa kotitehtäviä. Niin tärkeää kuin kirjallisuus on, arvostan sitä, että rajattu 200h oli suunniteltu painottumaan nimenomaan itse opetukseen, ihmisten kohtaamiseen ja läsnäolemiseen. Unohtamatta toki anatomiaa ja filosofiaa, joissa vierailevat opettajat olivat rautaisia ammattilaisia!

 

Kirsi ja muut kouluttajat ovat paitsi rautaisia ammattilaisia ja pitkän linjan opettajia ja kouluttajia alallansa, myös lämpimiä ja hyväksyviä persoonia. Persoonat täydensivät hienosti toisiaan. Kirsillä on paljon annettavaa nimenomaan opettamisesta, läsnäolosta ja avustamisesta tunneilla sekä luovuudesta ja oman persoonan tuomisesta opetukseen. Anatomia- ja filosofiaosuuksissa iski se tuttu epätoivo, miten vähän sitä vielä tietääkään. Mutta onneksi on koko elämä aikaa

opiskella lisää!

 

Suosittelen koulutusta joogille, jolla on säännöllistä harjoitusta takanaan useampia vuosia. Se tuo toki asanatekniikan, filosofian ja anatomia myötä lisäsyvyyttä omaan harjoitukseen, mutta ennen kaikkea koulutus antaa erinomaiset edellytykset aloittaa joogan opettamisen. Pääpaino on siinä, miten oppilaasta tulee opettaja. Ei valmis (eihän kukaan koskaan ole), mutta riittävän valmis ja varma opettamaan. Kun laskee koulutuksen viemän kokonaisajan, kirjallisuuden, harjoitustunnit ja

kotitehtävät, on kokonaisuus huomattavasti laajempi kuin tuon 200 tuntia. Tätä ei tehdä siis ”vasurilla”, vaan tehtävät tulevat vaatimaan sinulta paljon tekemistä omalla ajalla. Mutta palkitsevat kyllä myös! Kotitehtävät painottuvat koulutuksen

 

lopun moduuleille, joten suosittelen aloittamaan kirjallisuuden viimeistään koulutuksen alkaessa.

​

-Riina